Testibudjetti 2000 XP
#test Lähdetään kiitämään
Muutokset kohteessa "Perutaan kaikki tapahtumat"
Otsikko
- +{"fi"=>"Perutaan kaikki tapahtumat ikiajoiksi", "sv"=>"", "en"=>""}
Ehdotuksen kuvaus
-
+["
Mestari Kirsikka lahjoittaa halon ystävälleen Geppettolle, joka lupaa veistää siitä itselleen hyvin ihmeellisen puunuken, joka osaa tanssia ja tapella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa.
Samassa ovelle koputettiin.
— Astukaa sisään, astukaa sisään! nikkari sanoi, joka ei vielä jaksanut nousta ylös.
Silloin astui verstaaseen pieni ketterä ukko, nimeltä Geppetto. Kun katupojat oikein tahtoivat häntä ärsyttää, antoivat he hänelle haukkumanimen Polendina, sillä hänen kellertävä tekotukkansa muistutti eräänlaista maissikakkua, jota italialaiset kutsuvat Polendinaksi.
Geppetto oli hyvin pikavihainen. Voi sitä, joka rohkeni häntä kutsua Polendinaksi! Heti hän raivostui kuin villipeto, eikä häntä saanut millään asettumaan.
— Hyvää päivää, mestari Antton, Geppetto sanoi. — Mitä te siellä lattialla teette?
— Opetan tässä muurahaisille kertomataulua.
— Onneks' olkoon.
— Mikäs teidät tänne toi, ystäväni Geppetto?
— Omat jalkani. Tietäkää, mestari Antton, minä olen tullut tänne pyytämään teiltä jotakin.
— Teidän palvelijanne, nikkari vastasi ja nousi polvilleen.
— Aamulla pälkähti mieleeni aatos.
— Antakaapas kuulua!
— Olen ajatellut veistää itselleni puunuken, kauniin marionetin, joka osaa tanssia ja taistella ja heittää kuperkeikkoja ilmassa. Aikomukseni on lähteä maailmaa kiertelemään tämän marionetin kanssa, tienaamaan sillä leipäni ja viinitilkan vielä lisäksi. Mitä sanotte tuumastani?
— Mainiota, Polendina! vieno ääni samassa huusi, mutta kukaan ei tiennyt mistä se kuului.
Kun isä Geppetto kuuli itseään kutsuttavan Polendinaksi, tuli hän suuttumuksesta punaiseksi kuin kukko ja ryntäsi aivan raivostuneena nikkaria kohti:
— Miksi pilkkaatte minua?
— Kuka teitä pilkkaa?
— Te haukuitte minua Polendinaksi.
— En minä sanonut.
— Ette kai väitä, että sen itse tein? Te sen sanoitte.
— En!
— Kyllä!
— En!
— Kyllä?
He tulistuivat yhä enemmän ja pian he kävivät toisiinsa käsiksi. Molemmat ystävykset tarttuivat toistensa tukkaan, kynsivät ja purivat ja retuuttivat toisiaan oikein perusteellisesti.
Kun tappelu oli loppunut, Geppetton keltainen tekotukka sattui olemaan Anttonin käsissä ja Geppetto puolestaan huomasi, että hänellä oli nikkarin tekotukka suussaan.
— Anna takaisin tukkani! Antton-mestari huusi.
— Anna sinäkin omani takaisin ja sovitaan pois riita!
Molemmat ukot ottivat tekotukkansa, puristivat toistensa käsiä ja vannoivat jäävänsä ystäviksi koko elinajaksi.
— Noh, isä Geppetto, nikkari sanoi rauhan ja sovinnon merkiksi, — minkä palveluksen aioitte minulta pyytää?
— Tarvitsen palasen puuta tehdäkseni marionettini, voinko saada sen teiltä?
Vallan tyytyväisenä astui Antton-mestari suoraan höyläpenkin luo ja otti halon, minkä vuoksi hän oli niin kovasti pelästynyt. Mutta juuri kun hän aikoi ojentaa sen ystävälleen, halko kimmahti hänen käsistään ja kovalla kolahduksella se putosi suoraan Geppetto paran laihaa säärtä vasten.
— Ohhoh, mestari Antton, näinkö rakastettavalla tavalla te omaisuuttanne lahjoittelette pois? Olitte lyödä minut ontuvaksi!…
— Voin vannoa, etten minä sitä tehnyt.
— Tahdotteko taas väittää, että itse sen tein…
— Syy oli kokonaan halon…
— Minä tiedän, että syy oli halon, vaan tehän sen viskasitte jalkaani.
— Minä en heittänyt sitä jalkaanne.
— Valehtelija!
— Geppetto, elkää solvaisiko minua, muuten kutsun teitä Polendinaksi!
— Aasi!
— Polendina!
— Kuormajuhta!
— Polendina!
— Ruma apina!
— Polendina!
Kun Geppetto kolmannen kerran kuuli itseään sanottavan Polendinaksi, mustenivat hänen silmänsä, hän ryntäsi nikkarin kimppuun ja he alkoivat pölyytellä toisiaan minkä jaksoivat.
Kun tappelu loppui, Antton-mestarilla oli kaksi naarmua muiden lisäksi nenällään ja toisella kaksi nappia vähempi takissaan. He sopivat taas keskenään ja vannoivat pysyvänsä ystävinä elämänsä loppuun asti.
Geppetto otti kuitenkin oivallisen puupalasen kainaloonsa, kiitti
", "", ""]
Antton-mestaria ja astui ontuen kotiinsa.
